perjantai 8. helmikuuta 2013

Monenlaisia odotuksia

Kävin päivällisellä ystäväni kanssa. Emme olleet tavanneet aikoihin. Tilasimme ruoan kaveriksi lasit viiniä juhlistamaan jälleennäkemistämme. Ystäväni kertoi kuulumisiaan. Kului tunti, toinen ja kolmas. Lopulta oli aika lähteä kotiin.

Ilta oli ollut antoisa, monessa mielessä, mutta minulla oli tyhjä olo. Olin kuunnellut korvat punaisina ystäväni tapahtumarikkaita ja yksityiskohtia pulppuavia tarinoita, saanut ideoita sekä oivaltanut uusia näkökulmia asioiden tarkasteluun. Kotiinpäästyäni olin totaalisesti kaputt ja lysähdin sohvalle makaamaan.

Mitä tapahtui? Olin odottanut tapaamiselta enemmän kuin sain. Olisin halunnut kokea ystävän läsnäoloa syvemmin tai kysyvän kuulumisiani. Kesti hetken tajuta pettymykseni  johtuvan ystäväni mielenkiinnon puutteesta kuulumisiani kohtaan. Loin jo ennalta tapaamiselle liikaa odotuksia!

Tilanteet, joissa kohtaamme toisia ihmisiä haastavat mielemme luomat odotukset toisen ihmisen käyttäytymiselle. Kun asiat eivät etene sisäisten suunnitelmiemme mukaan petymme. Toisinaan odotusten ja todellisuuden välinen ristiriita voi olla raastava. 

Emme oikeastaan koskaan pety suoraan toiseen ihmiseen tai hänen käyttäytymiseen, vaan sen tuottamaan projektioon itsessä. Mielen luomat odotukset toisen toiminnasta, sanomisista tai tekemättä jättämisistä punnitaan kohtaamistilanteissa.
 Toisen käyttämä kieli, sanavalinnat tai tapa huomioida tuottaa helposti harmia.
Miksi? Luon odotukseni itse omassa mielessäni ja ne ovat minulle itselleni aina täyttä totta, omassa maailmassani. Ne ovat 100 prosenttia siitä, mitä haluan kokea, odotan tai kuvittelelen kokevani, elädyn kokemaan, suunnittelen tai järkeilen kokevani. Siksi ne tuntuvat niin konkreettisilta ja tosilta. Ihmisen mieli on tarkoitushakuinen, se antaa taukoamatta asioille ja tapahtumille merkityksiä  ja etsii hyötyjä, kaikesta. Kun niitä ei ilmene iskee pettymys!


Tavatessamme ensimmäistä kertaa uuden ihmisen muodostamme nopeasti käsityksen
siitä, millainen tämä on ja miten hänen kanssaan tulee toimia. Arvailemme, luulemme, pähkäilemme ja tiedämme todeksi hänestä monia asioita. Usein tarkistamatta. Käsitteellistämme hänet mielessämme jonkinlaiseksi.

Liitämme uuteen ihmiseen herkästi erilaisia mielen ”liimalappuja” kuin post-it –lappuja kalenterimme väliin. Liimaamme odotuksiamme jo ennalta tulevaan tapaamiseemme. Lopulta tavatessamme olemmekin enemmän suhteessa omiin ennakkokäsityksiimme kuin toiseen ihmiseen.

Aitoja kohtaamisia, tyhjäpäisiä kohtaamistilanteita!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyvä tila -blogissa saa kommentoida omalla nimellä, omalla nimimerkillä tai anonyyminä. Arvostan näkemyksiä ja pohdintoja, joista välittyy kommentoijan ajattelun maailma. Muistathan hyvät tavat: alatyyliset kommentit, mainokset sekä laittomat sisällöt eivät kuulu niihin. Tervetuloa kommentoimaan ja keskustelemaan!