Uskalla olla hyvä -  paperilla!

Toisinaan kurjuuden tuntemus vie ihmismielen mukaan. Milloin mihinkin. Vie mukanaan kuin heikkopäinen apina banaania kainalossa, puusta toiseen pomppiessaan. Ei ihme, että buddhalaiset puhuvat apinamielestä puhuessaan ihmismielestä! Kykymme huomioida asioita  suuntaa mielemme joko hyvien tai huonojen ominaisuuksien puoleen.

Toisinaan elämä todella takkuaa. Tuntuu siltä kuin mikään ei etene eikä mieleisiä asioita vain tapahdu. Kaikki tuntemukset ovat kerrassaan kamalia, arki harmaata kuin tiskirätti, elämä tuntuu ohimenneeltä ja vatsassa velloo kuristava kurjuus. Henkeäsalpaavan huikeat hetket ja kaikenlaisten  kivojen asioiden odottelu pitkittyvät.  Olo on tukala ja tukossa. Ajatukset menevät solmuun kuin spagetti ilman öljyä, eikä uusia tunnu tulevan tilalle.  Kurjuuden keskellä puussa iloisesti hyppivä oravakin jää takuulla huomaamatta. Jos omistat kissoja, ne tulevat kyllä huomatuiksi!

Mitä mustemmaksi mieli syvenee, sen vaikeammaksi kyky huomioida myönteisiä asioita muuttuu.

Keksin alla olevan harjoituksen melankolisissa tilanteissa mielialan kääntämiseksi myönteisemmäksi. Minun maailmassani ei ole tällä hetkellä sanaa erinomainen, se odottaa tulemistaan, mutta hyvä siellä on. Jokaisella meillä on omat sanamme ja on tärkeää olla niille uskollinen.

Harjoitus pehmeästi `pakottaa` pohtimaan itsestä hyviä asioita. Ja vieläpä runsain määrin! Harjoituksen juju on toisto. Kukaan ei jaksa täyttää rivejä riittävästi vain huvikseen, vaan jossain harjoitusta huomaa nopeasti löytäneensä itsestään uusia hyviä puolia. Kokeile vaikka!

Olen hyvä –harjoitus
Kirjoita kaksikymmentä kokonaista lausetta.  Jokainen lause alkakoon sanoilla olen hyvä. Ne kirjoitetaan lauseiden alkuun, sillä ne kääntävät ajattelua hyvän löytämiseen itsestä. Joskus se on ihan välttämätöntä.

1. Olen hyvä
2. Olen hyvä
3. Olen hyvä
4. Olen hyvä
5. Olen hyvä
6. Olen hyvä
7. Olen hyvä
8. Olen hyvä
9. Olen hyvä
10. Olen hyvä
11. Olen hyvä
12. Olen hyvä
13. Olen hyvä
14. Olen hyvä
15. Olen hyvä
16. Olen hyvä
17. Olen hyvä
18. Olen hyvä
19. Olen hyvä
20. Olen hyvä

 

Oma listani alkoi näin:
1. Olen hyvä keittämään teetä.
2. Olen hyvä bongaamaan oravan kissojen kanssa puusta.
3. Olen hyvä lukemaan kirjoja.
4. Olen hyvä neulomaan sukkia.
5. Olen hyvä halaamaan.
6. Olen hyvä liikkumaan ahkerasti luonnossa.

Loppua kohden huomasin ajatusteni muuttuneen taitoa painottavista asioista arvostusta painottaviin. Viimeisen lauseeni kirjoitinkin 20. Olen hyvä tänään ja juuri sellaisena kuin olen itselleni ja toisille.

Uskalla sinäkin olla hyvä, edes paperilla!

Aurinkoista viikonvaihdetta! 

Ota erilaisuus rikkautena
Tajusin jo varhain ajattelultaan erilaisten ihmisten tärkeän merkityksen. En osannut kuvata sitä sanoin. Jotenkin yhdessä touhuaminen vain sai uuden ulottuvuuden, kun kaveri ajatteli itsestä poikkeavalla tavalla. Näkökulmien kirjo laajeni, oma ajattelu rikastui.

Koulutuksissa aukeaa usein sama rikastava mahdollisuus. Osallistujia yhdistävä tekijä vaihtelee, mutta useimpien kohdalla halu oppia jotain uutta ohittaa jopa kahvihimon! 

Kun oman organisaation kulttuuri alkaa tökkiä, useimmat kouluttajat haluavat aidosti luoda vuorovaikutteista ja arvostavaa koulutuskulttuuria. Tarpeet kohtaavat.  Koulutustilaisuuden luonteesta riippuen, tarjolla voi olla jopa kouluttajan leipomaa marjapiirakkaa tai itse hillottua omenahilloa.  Onhan sitä joskus työpaikoillakin tarjolla Mirjan leipomaa pullaa tai Kallen kalastamaa kuhaa.

Koulutuksiin osallistuminen antaa mahdollisuuden kehittää kykyä vastaanottaa ja jäsentää tietoa, opetella olemaan suhteessa kouluttajaan sekä osallistujiin, tai harjoittaa kykyä keskittyä. Oikeasti, montako minuuttia pystyt istumaan paikalla puuhaamatta muuta? Koulutusten aikana avautuu mahdollisuus pureskella kunnolla leukaluita myöden sitä, mitä ajattelee, kuulee, näkee ja tuntee – asiaan liittyen.

Koulutukset  toimivat myös loistavana peilipintana itsensä kehittämiselle. Muistattehan sanonnan: ”kaikki mikä toisissa ärsyttää, on itsessä tiedostamaton ja työstämätön osa.” Siksi toisia ihmisiä usein kutsutaan peileiksi. He tekevät näkyväksi sen, mikä minussa itsessä on itselle tiedostamatonta.  

Työelämän alkumetreillä kuvittelin tietäväni asiat paremmin kuin monet kouluttajat.
Olin kai siinä vaiheessa kehitystä.  Mene ja tiedä. Milloin kouluttaja käytti outoja käsitteitä, ilmaisi asian toisin kuin odotin, tai ei tiennyt vaikkapa edustamani organisaation tapoja toimia riittävästi. Joskus näkökulma katsoa asioita oli vieras.  Siis mielestäni. Onneksi en vielä silloin kouluttanut itse! Olisi ollut kamalaa vain kaataa tietoa koulutettavien päälle.

En osannut olla osallistujan roolissa. Minulla oli kiire tietää. Toisaalta,  työantajat lähettivät työntekijöitä lyhyisiin täsmäkoulutuksiin jo 1990-luvun loppupuolella oppimaan tehokkaasti. Ajatus tehokkaasta oppimisesta edusti minulle oppimisen suorittamista. Minun piti opetella oppimaan: lisäkouluttautumalla, lukemalla ja kehittämällä oppimistapoja. Opettelin myös reflektoimaan asioita.

Jossain vaiheessa oivalsin, miten eri tavoin koulutuksessa voi suhtautua kuulemaansa, näkemäänsä ja tuntemaansa. Aloin pohtimaan sitä, mitä oikeastaan kuulen kouluttajan sanovan? Vai kommentoinko pään sisäisesti taukoamatta kuulemaani? Tai millä tavalla konstruoin kuultua: vertailenko, sulautanko sujuvasti aiemman tiedon päälle, vai pysähdynkö sen merkityksen äärelle?  Hoksasin myös, miten monta tapaa ajatella koulutuksessa esitetyistä asioista voi olla.  Ja miten ne kaikki ovat yhtä oikeita! Oma pölyttynyt ajattelutapa aukeni, kun oivalsin oppineeni sen jostain. Jossain elämäni vaiheessa olin vinksahtanut pahasti tietämisen raiteelle. Sille raiteelle, missä on olemassa vain yksi totuus asiasta. Ja se juna ei vienyt pitkälle, ainakaan kehittymisen rautateillä! Onneksi heräsin ajoissa todellisuuteen. Kaikki eivät herää siihen koskaan.

Osallistun innolla koulutuksiin edelleen. Ne myös merkitsevät enemmän. Kouluttajat eivät ole muuttuneet, minä olen. Koulutukset ovat kuin iso kokonaisuus, josta poimin mukaan tarvitsemani, tai vahvistan ajatuksia jostain asiasta `liittymällä` ja luottamalla kouluttajan viisauteen. Näin nappaan, tutuksikin tulleesta,  aiheesta jotain uutta eikä aika matele.

Koulutus voi olla jo ensi kerralla erilainen kokemus.
Kokeile, saisitko apua alla olevista vinkeistä:
*arvosta kouluttajaa ihmisenä
*keskity kuuntelemaan
*kuuntele kuin kuulisit asiasta ensimmäisen kerran
*kysy tarvittaessa
*luovu oikeassa olemisesta, luota kouluttajaan

Oppiva asenne, tyhjä pää ja tutkiva työote toimivat tässäkin lajissa.

Iloista naistenpäivää naiset, hienoja koulutuskehityskaaria!