tiistai 16. heinäkuuta 2013


Loma loppui, stressi jäi!

Istahdan mielelläni pöytäseurueisiin. Havaitsen herkästi, mitkä ovat niitä, joissa vierähtäisi vikkelästi vaikka viikko ja ne, joissa jo vartin kahvihetki tuntuu takkuiselta.

Eräässä tälläisessä kesäseurueessa eläkeläismies intoutui kertomaan pääruoan päätteeksi kehittelemänsä ratkaisumallin työttömyyden poistamiseksi: ” Pudotetaan pari ydinpommia ja se on siinä”.

En uskonut korviani.  Pyysin miestä toistamaan sanansa. Mies toisti. Sekunnissa kepeän kesäillan ylle laskeutui helmenharmaa varjo.  Ihmiset jähmettyivät tuolinsa selkänojia vasten.  Lämpötila kylmeni ainakin kymmenen astetta.  

Miten seurueemme ihmiset toimivat? Naisystävä pahoitteli suoraa ilmaisua, mies itse kertoi vitsailleensa, miehen ystävä toppuutteli mokomasta lausahduksesta,  nuori nainen mulkaisi vihaisesti, viisivuotias ei vielä ymmärtänyt, minä arvostelin keinoa bruutaaliksi ja epäinhimilliseksi peräänkuuluttaen miehen ihmiskäsitystä, keski-ikäiseltä naiselta jäi ottamatta jälkiruokalusikka käteen, ja työtön poistui  pöydästä kyyneleitä niellen takapihalle.
Lomalla sisäinen mattinykäsemme tai johannatukiaisemme herää ilmeisen helposti. Olemme kai niin vapautuneita kylmän talven kahleista, että kun ajatus kerrankin laukkaa niin annamme sen tulla.

Kokosin alle kamalimmat viisi vinkkiä tunnelman latistamiseksi. Toivottavasti et törmää niihin koskaan.

1.       Ole oikeassa. Aina. Mikään ei ole tärkeämpää kuin onnistua putkauttamaan keskustelun viimeinen sana tai ajatus.

2.       Minä olen ok, sinä et ole. Etsi toisista vikoja, onnistut ennemmin tai myöhemmin.

3.       Olen iäkkäämpi, tiedän siis asiat paremmin. Ikä laventaa ajattelua tulokulma.

4.       Olen mies, sinä nainen. Sukupuolijaottelu on tärkeää.

5.       Tiedän mitä ajattelet, sillä olen ihminen. Ajattelun tai maailmankuvan erilaisuutta ei ole olemassa.

Lopulta kaikkeen tottuu: hämärässä iniseviin hyttysiin, rannalla pistäviin paarmoihin ja ilkeyksiä laukoviin ihmisiin. Ensimmäiset kerrat vain satuttavat syvimmin. Tälläisen ihmisen lähellä voi tuntua kuin avaisi oven kummitusmaailmaan. Sellaiseen, missä vallitsee vain yksi totuus ja tapa tietää, hänen valitsemansa. Loman jälkeen jäisi takuulla stressi.

Seuraavassa postauksessa ensi viikolla kerron miellyttävästä pöytäseuruekokemuksestani.
Havahtunein ajatuksin, iloa päivääsi!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyvä tila -blogissa saa kommentoida omalla nimellä, omalla nimimerkillä tai anonyyminä. Arvostan näkemyksiä ja pohdintoja, joista välittyy kommentoijan ajattelun maailma. Muistathan hyvät tavat: alatyyliset kommentit, mainokset sekä laittomat sisällöt eivät kuulu niihin. Tervetuloa kommentoimaan ja keskustelemaan!