Muutos on ainutlaatuinen prosessi, jonka alkuvaiheessa suunta piilottelee jonkinlaisen sumun peitossa. Moni ei tiedosta muutoksen alkaneen, koska ei tiedä olevansa matkalla. Jonkin ajan kuluttua vain huomaat ruokalevasi samassa pöydässä toistuvien ahdistus- ja tunnetilojen, haluttomuuden, turhautumisen ja jatkuvan väsymisen kanssa. Kaipaat happipulloihin lisähappea, mutta sitä ei tule. Toisilla jopa masennus asettuu taloksi, kehoon ja mieleen.
Muutos on käännekohta elämäntarinassa: vanha, totuttu tapa tehdä asioita lakkaa toimimasta.
Ihmisen ydin tarvitsee jotakin, ihminen itse arvelee tarvitsevansa jotakin muuta. Tahto ja tarve liikkuvat eri suuntiin. Tämä on normaalia muutosmyllerrystä. Usein muutosprosessi alkaa jo aiemmin kuin tiedostamme. Muutoksen tiedostamisvaiheessa olet jo matkalla.
Selkeimmin muutoksen havaitsee jonkin yksittäisen tapahtuman
seurauksena: ajokortin saaminen, lapsen syntymä, ensimmäinen työpaikka, uuden
työn aloittaminen, työn loppuminen, työtehtävien muuttuminen, läheisen kuolema,
sairaus, lapsen kotoa pois muutto, avioero ym.
Kun
kaikki on sekavaa ja tuleva suunta sumun peitossa, olotilaa voi sanallisesti kuvata neutraalein lausahduksin:
"Ihan ookoo”, "kaikki on kunnossa", ” ei ihmeempiä, miten ite?”.
Kuitenkaan asiat eivät ole kunnossa, ookoo tai hyvin. Ihmisellä on sisäinen
ristiriita.
Muutos haastaa aivot ja mielen: ajatukset, tunteet ja mielentilat. Muutos aiheuttaa stressiä kehossa ja
mielessä: ajatukset kiertävät kehää, tulee tukalia tunteita, toimintatapa ei
muutu, totuttu logiikka kapenee.
Muutos on mahdollinen, kun aivot ovat levänneet. Aivot oppivat tutkitusti
tehokkaimmin uutta, ja voivat muuttaa totuttuja toimintamekanismeja vain turvalliseksi
kokemissaan ympäristöissä. Vastaavasti stressaantuneet ja pelokkaat aivot eivät
opi uutta, huomion suuntaaminen totutusta poikkeaviin huomioinnin kohteisiin
vaikeutuu ja aivot `jämähtävät`. Käytännössä ihminen toistaa samoja ajatuksia,
tunteita, toimintamalleja, asioita päivästä toiseen, vaikka mielen tietoisella
tasolla muutosta kaipaisikin.
Aivot ovat kivikautinen käyttöjärjestelmä, joissa tuotekehitystä ei paljon ole tapahtunut. Aivot skannaavat edelleen ympäristöjä, joissa liikumme, tulkiten ne turvallisiksi tai uhkaaviksi.
Aivojemme matelijan osa vaikuttaa meissä vieläkin. Siksi aivo-näkökulmasta
käsin, ei ole eroa pelkääkö oikeata vai paperista tiikeriä, ja reaktio toisinaan
yllättää: paperitiikeristä tuleekin reaktiotasolla oikea tiikeri.
Väistyköön pelot ja ahdistukset tieltäsi, tulkoot rohkeus, uskallus ja voima luoksesi ja olkoot muutoksen myönteiset voimat kanssasi tulevana vuonna 2014!